Ensimmäisen kerran kun kuulin raskaan kitaran jylisevän Savon metsien läpi, se ei ollut radiossa. Se tuli naapurin vanhasta Trabanista, jonka peräluukku ei mennyt kiinni ja jossa soi Tarot. Oli pakkasta, ehkä -18 astetta, ja ääni oli kuin tuli lumessa – kylmä, mutta elävä. Siinä on jotain olennaista...

Kukaan ei yleensä liitä romantiikkaa metallimusiikkiin. Veri, tuli, pääkallot – kyllä. Mutta se hetki, kun lavalla hohtavan kynttilärivin keskeltä kitaristi katsoo yleisöön silmät kosteina ja soittaa yksinkertaisen, särkyneen rakkauslaulun? Siinä on enemmän romantiikkaa kuin monessa radiohitissä. Me...